Pienen lapsen raivokohtaus – mitä lapsi yrittää kertoa käytöksellään?

Mistä lapsen raivokohtaus syntyy ja miten vanhempi voi ymmärtää lapsen tunteita ja auttaa häntä rauhoittumaan turvallisesti arjen haastavissa tilanteissa?

Lapsen raivokohtaus voi näyttää ulospäin äkilliseltä ja jopa tilanteeseen nähden suhteettomalta reaktiolta. Aamulla kaikki on voinut sujua hyvin, mutta myöhemmin päivän aikana lapsi saattaa yhtäkkiä romahtaa itkuun, huutaa, heittäytyä lattialle tai kieltäytyä yhteistyöstä.

Näkyvä tunnepurkaus on vasta lopputulos prosessista, joka on käynnistynyt jo paljon aikaisemmin.

Moni vanhempi pysähtyy näissä tilanteissa ihmettelemään, mistä näin voimakas reaktio oikein syntyi. Usein tuntuu siltä, että “yksi pieni asia” laukaisi kaiken.

Todellisuudessa lapsen raivokohtaus syntyy hyvin harvoin yhdestä hetkestä. Useammin kyse on siitä, että lapsen hermosto on kuormittunut vähitellen päivän aikana ja ylittää lopulta oman säätelykykynsä. Näkyvä tunnepurkaus on vasta lopputulos prosessista, joka on käynnistynyt jo paljon aikaisemmin.

Lapsen raivokohtaus syntyy usein silloin, kun tunteet ja kuormitus kasvavat liian suuriksi

Lapsen aivot ja hermosto kehittyvät pitkälle varhaislapsuudesta aina aikuisuuteen saakka. Erityisesti tunteiden säätelyyn liittyvät taidot, kuten pettymyksen sietäminen, impulssien hallinta ja rauhoittuminen, ovat vielä harjoitteluvaiheessa.

Kun lapsi kohtaa tilanteen, joka tuntuu liian vaikealta, pettymykseltä tai kuormittavalta, hänen hermostonsa voi mennä ylivirittyneeseen tilaan. Tällöin lapsen on vaikea kuunnella ohjeita, vastaanottaa lohdutusta tai rauhoittua pelkän puheen avulla.

Aikuinen voi tällaisessa tilanteessa kokea, ettei lapsi kuule mitään tai että yhteys lapseen katoaa hetkellisesti. Tämä ei ole tahallista, vaan seurausta siitä, että tunnejärjestelmä on ottanut hetkellisesti ohjat.

Usein raivokohtaus ei synny yhdestä yksittäisestä asiasta, vaan useiden pienten tekijöiden kasautumisesta. Väsymys, nälkä, kiire, siirtymät, pettymykset tai liiallinen ärsyketulva voivat yhdessä ylittää lapsen sietokyvyn.

Nämä arjen tekijät kuormittavat hermostoa ja lisäävät lapsen raivokohtauksia

Lapsen hermoston kuormitus ei yleensä johdu yhdestä suuresta asiasta, vaan pienistä arjen tekijöistä, jotka kasaantuvat päivän aikana. Usein nämä ovat asioita, joita aikuinen ei miellä kuormittaviksi, mutta lapsen näkökulmasta ne vaativat jatkuvaa säätelyä.

Tyypillisiä hermostoa kuormittavia tekijöitä ovat:

• siirtymät tilanteesta toiseen (leikki loppuu, pitää lähteä, uusi paikka)

• odottaminen ja jaksaminen ilman välitöntä toimintaa

• väsymys ja nälkä

• kiireinen tai aikataulutettu arki

• jatkuva ohjeiden, kieltojen tai puheen määrä

• melu, häly ja voimakkaat aistiärsykkeet

• pienet pettymykset päivän aikana

• sosiaalinen kuormitus, kuten päiväkoti tai ryhmätilanteet

• tilanteet, joissa lapsi ei tule ymmärretyksi

• jatkuva sopeutuminen ja joustaminen päivän aikana

  
  

Yksittäin nämä eivät yleensä aiheuta raivokohtausta, mutta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, joka voi ylittää lapsen säätelykyvyn.

Lapsen raivokohtaus on usein “viimeinen pisara” pitkän kuormituksen jälkeen

Kun hermosto on jo valmiiksi kuormittunut, jokin ulospäin näyttävä pieni tilanne voi toimia laukaisijana. Siksi raivokohtaus voi näyttää aikuisesta suhteettomalta tilanteeseen nähden. Lapsen näkökulmasta kyse ei ole yhdestä pettymyksestä, vaan siitä, että koko päivän aikana kertynyt kuorma ylittää lopulta sietokyvyn rajan.

Tässä hermosto siirtyy tilaan, jossa:

• tunteet voimistuvat nopeasti

• impulssikontrolli heikkenee

• ajattelu ei ohjaa toimintaa

• rauhoittuminen ei onnistu pelkällä puheella

  
  

Kun lapsi on voimakkaan tunteen vallassa, hänen kykynsä kuunnella, ymmärtää ja oppia on hetkellisesti heikentynyt. Tämän takia pitkät puheet, perustelut tai neuvottelut eivät yleensä auta tilanteen keskellä.

Tärkeintä on, että lapsi ei jää tunteensa kanssa yksin.

Sen sijaan lapsi tarvitsee aikuisen, joka pysyy rauhallisena ja auttaa häntä palaamaan turvan kokemukseen. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi rauhallista ääntä, läsnäoloa tai yksinkertaista toteamista tilanteesta ilman liiallista selittämistä.

On hyvä muistaa, että rauhoittuminen ei tapahdu aina nopeasti. Lapsi ei välttämättä pysty lopettamaan itkua tai kiukkua heti, vaikka aikuinen toimisi oikein. Tärkeintä on, että lapsi ei jää tunteensa kanssa yksin.

Lapsen raivokohtaus herättää usein myös vanhemmassa voimakkaita tunteita

Lapsen voimakas tunne voi herättää aikuisessa ärtymystä, stressiä, häpeää tai avuttomuutta, erityisesti jos tilanne tapahtuu julkisella paikalla tai kiireen keskellä. Tämä on hyvin inhimillistä. Vanhemman ei tarvitse olla täydellisen rauhallinen, vaan riittää, että hän pyrkii toimimaan mahdollisimman turvallisesti tilanteessa. Usein jo se, että tunnistaa lapsen kehitysvaiheen ja muistuttaa itseään siitä, ettei kyse ole tahallisesta toiminnasta, voi auttaa säätelemään omaa reaktiota.

Myös vanhemman oma hermosto tarvitsee säätelyä. Pieni pysähtyminen, hengittäminen tai ajatus siitä, että tilanne menee ohi, voi auttaa palauttamaan rauhallisuutta.

Kun lapsi kuormittuu toistuvasti

Jos lapsi on arjessa toistuvasti hyvin kuormittunut erityisesti iltaisin, levoton tai saa usein raivokohtauksia päivän päätteeksi, voi olla hyödyllistä tarkastella koko päivän rytmiä ja kuormitusta kokonaisuutena.

Usein kyse ei ole yksittäisestä tilanteesta, vaan siitä, ettei hermostolla ole riittävästi palautumisen hetkiä päivän aikana.

Kun arjen kuormitustekijöitä alkaa tunnistaa, lapsen käyttäytyminen muuttuu usein ymmärrettävämmäksi ja ennakoitavammaksi.

Tällöin arkeen voi olla hyödyllistä lisätä pieniä, hermostoa rauhoittavia hetkiä, jotka tukevat kehon säätelyä. Näiden ei tarvitse olla monimutkaisia, vaan usein kyse on hyvin konkreettisista ja kehollisista keinoista, kuten rauhallisesta kosketuksesta, ympäristön ärsykkeiden vähentämisestä tai mahdollisuudesta vetäytyä omaan rauhaan.

Esimerkiksi:

• lapsen kehoa voi rauhoittaa lempeällä kosketuksella tai pallolla kevyesti rullaamalla

•  illalla valaistusta voi himmentää ja arjen ärsykkeitä vähentää

• lapselle voi tarjota mahdollisuuden olla rauhassa esimerkiksi majassa tai muussa turvallisessa tilassa

• riippukeinu, jossa aikuinen keinuttaa lasta rauhallisesti, voi toimia monille lapsille hyvin rauhoittavana, liikkeen ja rytmin kautta

Lapsen raivokohtaus on ennen kaikkea merkki hermoston ylikuormituksesta, ei yksittäisestä “huonosta käytöksestä”. Kun arjen kuormitustekijöitä alkaa tunnistaa, lapsen käyttäytyminen muuttuu usein ymmärrettävämmäksi ja ennakoitavammaksi.

Kyse ei ole siitä, että kaikki raivokohtaukset voitaisiin poistaa, vaan siitä, että lapsen hermostolla olisi enemmän tilaa palautua ja säädellä itseään arjen keskellä.

Jos haluat syventää ymmärrystä lapsen tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehityksestä ja saada lisää konkreettisia arjen esimerkkejä 0–3-vuotiaan lapsen tukemiseen, olen koonnut näistä aiheista e-kirjan vanhemmille. Kirjan tarkoitus on auttaa sinua vanhempana hahmottamaan lapsen käyttäytymistä entistä käytännönläheisemmin ja antaa rauhallisemman vuorovaikutuksen näkökulmasta tukea arjen eri tilainteisiin. Tutustu e-kirjaan ja sen sisältöön tarkemmin tästä.