Lapsen motorinen kehitys 0–1 vuoden iässä – mitä vanhemman on hyvä ymmärtää arjessa?

Mikä ihmeen motorinen kehitys ja mitä kaikkea tämä pitää vauvavuoden aikana sisällään – entä miten vanhempana voit olla tukemassa 0–1-vuotiaan vauvan kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla?

Motorinen kehitys – termi haltuun

Motorinen kehitys tarkoittaa lapsen liikkumisen ja kehonhallinnan taitojen rakentumista. Ensimmäinen ikävuosi on tässä kehityksessä ainutlaatuinen: vauva siirtyy täysin riippuvaisesta olennosta kohti aktiivista, itseään liikuttavaa ja tutkivaa lasta.

Toimintaterapeutin työssä näkee usein, että vanhemmat seuraavat motorista kehitystä hieman huolestuneina – “onko tämä normaalia?”, “pitäisikö lapseni jo osata jotain enemmän?”

Todellisuudessa motorinen kehitys ei etene tasan kuukausien mukaan, vaan enemmänkin aaltoillen: välillä tapahtuu paljon lyhyessä ajassa ja välillä taidot vain syvenevät ja vahvistuvat.

Tässä artikkelissa avaan toimintaterapeutin näkökulmasta, miltä motorinen kehitys näyttää ensimmäisen elinvuoden aikana.

Ensimmäiset kuukaudet – keho vasta herää maailmaan

Vastasyntynyt vauva ei vielä “hallitse kehoaan” samalla tavalla kuin myöhemmin, vaan liikkeet ovat aluksi pitkälti refleksien ohjaamia. Silti jo tässä vaiheessa tapahtuu paljon tärkeää kehitystä, joka ei aina näy ulospäin suurina taitoina.

Motorisen kehityksen kannalta tämä ei kuitenkaan ole passiivista aikaa – päinvastoin.

Ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana vauva alkaa vähitellen löytämään tapaa olla kehossaan. Pään kannattelu vahvistuu lyhyissä hetkissä, katse alkaa pysähtyä hetkeksi vanhemman kasvoihin ja kädet hakeutuvat usein kohti omaa suuta. Nämä pienet hetket ovat itse asiassa merkkejä siitä, että hermosto kehittyy ja vauva alkaa saada paremmin yhteyttä siihen, mitä hänen kehossaan tapahtuu. Monelle vanhemmalle tämä vaihe on myös intensiivinen, koska vauva tarvitsee paljon kannattelua ja sylissä olemista. Motorisen kehityksen kannalta tämä ei kuitenkaan ole passiivista aikaa – päinvastoin. Sylissä tapahtuva liike, keinuttaminen ja erilaiset asennot antavat vauvalle jatkuvasti aistipalautetta, joka rakentaa kehonhallintaa.

Erityisen tärkeäksi nousee myös vatsallaan olo, jota usein kutsutaan tummy timeksi. Aluksi ne voi olla vain muutaman minuutin mittaisia hetkiä, eikä sen tarvitse olla vauvalle “harjoitus”, vaan enemmänkin vaihtelua siihen, miten hän on päivän aikana. Vatsallaan ollessa vauva saa ensimmäisiä kokemuksia siitä, miltä tuntuu kannatella päätä ja aktivoida niskaa ja ylävartaloa.

Liikkeen herääminen – vauva alkaa osallistua maailmaan

Ensimmäisen puolen vuoden aikana motorinen kehitys muuttuu selvästi aktiivisemmaksi. Vauva ei enää vain reagoi, vaan alkaa myös tavoitella ja kokeilla.

Usein tässä vaiheessa vanhemmat huomaavat, että vauva alkaa kääntyä tai ainakin yrittää sitä. Myös lattialla olo muuttuu entistä kiinnostavammaksi. Vauva saattaa nojata käsivarsiin vatsallaan ja nostaa rintakehää ylös, ikään kuin tutkisi maailmaa uudesta kulmasta. Samalla kädet alkavat toimia entistä tarkoituksellisemmin: leluja ei vain sivuta, vaan niitä kohti kurkotetaan.

Tämä vaihe on monelle vauvalle myös se, jossa kaikki näyttää menevän suuhun. Esineet viedään suuhun, käsiä tutkitaan ja maailma tuntuu rakentuvan pitkälti kosketuksen ja maun kautta. Tämä ei ole vain tapa, vaan tärkeä osa aivojen kehitystä: vauva oppii esineistä ja omasta kehostaan aistien kautta.

Arjessa tämä näkyy usein siinä, että lattialla oleva vauva ei enää pysy paikallaan, vaan alkaa vähitellen liikkua kohti jotakin – vaikka liike olisi aluksi vain pyörähtämistä tai pientä etenemistä.

Itsenäisen liikkeen alku – vauva löytää tavan liikkua

Ensimmäisen ikävuoden loppupuolta kohden motorinen kehitys saa usein uuden suunnan: liikkumisesta tulee tavoitteellista. Vauva ei enää vain ole paikallaan tai käänny, vaan pyrkii siirtymään paikasta toiseen.

Tämä näkyy usein arjessa esimerkiksi siinä, että muruset, langanpätkät tai pienet lelut alkavat kiinnostaa aivan uudella tavalla.

Tässä vaiheessa moni vauva alkaa istua tuettuna ja vähitellen ilman tukea, ja liikkumisen muodot kuten ryömiminen tai konttaaminen tulevat ajankohtaisiksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että tapa liikkua voi vaihdella paljon – kaikki vauvat eivät konttaa samalla tavalla tai samassa järjestyksessä. Samalla käden taidot tarkentuvat. Vauva alkaa siirtää esineitä kädestä toiseen ja tarttua pienempiin asioihin entistä tarkemmin. Tämä näkyy usein arjessa esimerkiksi siinä, että muruset, langanpätkät tai pienet lelut alkavat kiinnostaa aivan uudella tavalla.

Tämä vaihe on usein vanhemmille myös haastava: vauva ei enää pysy paikallaan ja koti muuttuu yhtäkkiä täysin eri tavalla tutkittavaksi ympäristöksi. Motorisen kehityksen näkökulmasta tämä on kuitenkin erittäin tärkeä vaihe, sillä liike on se mikä vahvistaa oppimista.

Kohti pystyasentoa – ensimmäiset askeleet maailmaan

Ensimmäisen vuoden loppua kohden moni vauva alkaa nousta seisomaan tukea vasten ja siirtyä huonekaluihin tukeutuen. Joillakin tulee myös ensiaskeleita, kun taas toisilla tämä tapahtuu vasta myöhemmin – molemmat ovat täysin normaaleja.

Tässä vaiheessa motorinen kehitys näkyy erityisesti siinä, miten vauva alkaa hahmottaa omaa kehoaan suhteessa tilaan. Hän oppii, että voi nousta, laskeutua, siirtyä ja kokeilla rajojaan yhä itsenäisemmin.

Samalla sormien käyttö tarkentuu entisestään. Vauva voi poimia pieniä asioita sormilla, tutkia niitä pitkään ja harjoitella käsien käyttöä hyvin tarkasti. Tämä ei ole irrallinen taito, vaan liittyy suoraan siihen, miten koko kehon hallinta kehittyy.

Miten vanhempi voi tukea motorista kehitystä?

Usein tärkein asia, on se, että motorinen kehitys ei vaadi erityisiä harjoitteita tai oikeanlaisia stimulaatioita. Se vaatii ennen kaikkea aikaa, tilaa ja turvallisuutta.

Kehitys tapahtuu kyllä, kun sille annetaan tilaa.

Vauva oppii liikettä parhaiten silloin, kun hän saa olla lattialla, kokeilla, kaatua, yrittää uudelleen ja liikkua omaan tahtiinsa. Vanhemman rooli on enemmänkin mahdollistaa kuin ohjata.

Arjessa tämä voi tarkoittaa yksinkertaisia asioita: vauvan pitämistä vaihtelevissa asennoissa, lelujen asettamista hieman sivuun niin että niitä kohti täytyy kurkottaa tai sitä, että antaa lapsen yrittää itse ennen kuin auttaa.

Vanhemman kannalta tärkeintä ei ole vertailla tai kiirehtiä, vaan nähdä oma lapsi juuri siinä vaiheessa, jossa hän on. Kehitys tapahtuu kyllä, kun sille annetaan tilaa.

Jos haluat ymmärtää lisää siitä, miten lapsen kehitys kietoutuu tunteisiin ja vuorovaikutukseen, löydät verkkosivuiltani e-kirjan 0–3-vuotiaiden lasten tunne- ja vuorovaikutustaidoista.

Lähteet:

MLL. Vauvan liikunnallinen kehitys. <https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/0-1-v/vauvan-liikunnallinen-kehitys/>

Korhonen, Laura 2021. Kasvu ja kehitys eri-ikäkausina. Terveyskirjasto. <https://www.terveyskirjasto.fi/pla00018#s1>