Miten lapsen arjen ympäristö vaikuttaa käyttäytymiseen?

Lapsen arjen ympäristö vaikuttaa suoraan siihen, miten lapsi toimii, käyttäytyy ja selviytyy erilaisista arjen tilanteista ja niiden vaatimuksista.

Kun lapsi kiukuttelee, riehuu, ei kuuntele tai kieltäytyy tekemästä jotakin, huomio kiinnittyy helposti lapseen. Saatetaan pohtia, miksi lapsi käyttäytyy näin tai miksei hän voisi vain kuunnella ja toimia ohjeen mukaan. Joskus kannattaa kuitenkin pysähtyä katsomaan tilannetta hieman laajemmin: millainen lapsen arjen ympäristö on?

Ihminen on kokonaisuus ja lapsi, hänen taitonsa, tehtävä ja ympäristö vaikuttavat kaikki siihen, miten toiminta onnistuu. Sama lapsi voi siis toimia hyvin yhdessä tilanteessa ja huomattavasti haastavammin toisessa. Tämä ei tarkoita, että lapsessa olisi jotakin vialla tai hän vain päättäisi käyttäytyä huonosti. Joskus ympäristö asettaa lapselle juuri sillä hetkellä enemmän vaatimuksia kuin hän pystyy käsittelemään.

Ihminen on kokonaisuus ja lapsi, hänen taitonsa, tehtävä ja ympäristö vaikuttavat kaikki siihen, miten toiminta onnistuu.

Lapsi voi käyttäytyä eri tavalla eri ympäristöissä

Moni vanhempi on huomannut, että lapsi voi toimia päiväkodissa tai koulussa hienosti, mutta kotiin tullessa pienetkin asiat tuntuvat aiheuttavan kiukkua. Pukeutuminen ei onnistu, sisarus ärsyttää ja iltapalaankin liittyy vastustelua. Vanhemmasta voi tuntua siltä, että lapsi säästää kaiken kiukun kotiin.

Usein kyse ei kuitenkaan ole siitä, että lapsi olisi päättänyt käyttäytyä kotona huonommin. Päivän aikana lapsi on voinut käsitellä paljon erilaisia ärsykkeitä, ohjeita, siirtymiä, sosiaalisia tilanteita ja vaatimuksia. Kun voimavarat ovat vähissä, tuttu ja turvallinen koti voi olla paikka, jossa päivän kuormitus viimein purkautuu.

Sama näkyy myös pienemmissä arjen tilanteissa. Aamulla lapsi saattaa pukeutua ilman suurempia ongelmia, mutta illalla paidan päälle laittaminen tuntuu ylivoimaiselta. Tilanne näyttäytyy samalta, mutta lapsen vireystila, voimavarat, ympäristö ja päivän aikana kertynyt kuormitus ovat erilaiset.

Ympäristö helpottaa tai vaikeuttaa lapsen toimintaa

Lapselta odotetaan arjessa paljon taitoja. Hänen täytyy aloittaa toiminta, vaihtaa tekemistä toiseen, kuunnella ohjeita, odottaa vuoroaan, säädellä tunteitaan ja toimia muiden ihmisten kanssa. Nämä ovat taitoja, jotka kehittyvät vähitellen. Ajatellaan esimerkiksi kiireistä arkiaamua. Lapsen pitäisi pukea, syödä aamupala, pestä hampaat ja lähteä päiväkotiin. Aikuiselle kokonaisuus on tuttu, mutta lapselle se voi olla huomattavan vaativa.

Jos samaan aikaan on kiire, ympärillä on paljon ääniä ja ohjeita tulee useita peräkkäin, lapsen on entistä vaikeampi pysyä mukana. Tilannetta voidaan helpottaa esimerkiksi antamalla yksi ohje kerrallaan, ennakoimalla tulevaa ja pitämällä tutut rutiinit mahdollisimman selkeinä.

Tämä ei tarkoita sitä, että lapsen pitäisi aina saada tehdä asiat omalla tavallaan. Rajat ja vaatimukset ovat tärkeitä, mutta myös ympäristöä voidaan muokata niin, että lapsella on paremmat mahdollisuudet onnistua niiden sisällä.

Tarvitseeko lapsi riehuessaan lisää kieltoja?

Kun lapsi juoksee sisällä, hyppii sohvalta tai hakee jatkuvasti tekemistä, aikuisen ensimmäinen reaktio voi olla kieltää toiminta: ”Älä juokse” tai ”rauhoitu”.

Kaikkiin tilanteisiin tarvitaan tietenkin rajoja, mutta samalla kannattaa pohtia, mitä lapsi tarvitsee juuri siinä hetkessä. Voisiko hänellä olla paljon liikkumisen tarvetta tai tarve purkaa päivän aikana kertynyttä energiaa?

Jos lapsi saa jatkuvasti kuulla, mitä hän ei saa tehdä, mutta hänelle ei tarjota sopivaa tapaa toteuttaa omaa toiminnan tarvettaan, pelkät kiellot eivät ratkaise tilannetta. Ympäristöä voidaan usein muuttaa pienilläkin asioilla. Ennen rauhalliseen iltatoimintaan siirtymistä voidaan käydä ulkona, tehdä pieni liikunnallinen leikki tai antaa lapselle mahdollisuus kantaa, työntää, vetää tai hyppiä turvallisella tavalla. Tavoitteena ei ole tehdä lapsen kaikesta toiminnasta sallittua, vaan löytää sopiva tapa vastata lapsen tarpeeseen.

Aistiympäristö vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen

Ympäristö ei tarkoita ainoastaan sitä, missä lapsi on. Myös äänet, valot, ihmiset, liike, kosketus ja muut aistiärsykkeet voivat vaikuttaa siihen, kuinka kuormittavalta tilanne tuntuu. Esimerkiksi kauppareissu voi olla yhdelle lapselle tavallinen arjen toiminto ja toiselle hyvin kuormittava kokemus. Kaupassa on paljon ihmisiä, ääniä, hajuja ja liikettä, ja samalla lapselta odotetaan, että hän kulkee aikuisen mukana ja malttaa odottaa.

Jos lapsi alkaa kaupassa huutaa, juosta tai vaatia lähtemistä, käytös voi näyttää tottelemattomuudelta. Kuormitus voi olla kuitenkin noussut liian korkeaksi ja lapsi ei enää pysty toimimaan tilanteen vaatimalla tavalla. Tällöin ympäristön muokkaaminen voi tarkoittaa esimerkiksi taukoa, rauhallisempaan paikkaan siirtymistä tai kauppareissun lyhentämistä.

Erityisen haastavat siirtymätilanteet

Lapsiarjessa monet konfliktit liittyvät siirtymiin. Leikki pitäisi lopettaa, ulkoa tulla sisälle tai iltatoimet aloittaa. Lapselta vaaditaan tällöin kykyä lopettaa käynnissä oleva toiminta, suunnata huomio uuteen tehtävään ja aloittaa jotakin muuta. Aikuinen voi helpottaa siirtymää ennakoimalla muutosta ja antamalla lapselle hieman aikaa lopettaa meneillään oleva tekeminen. Tutut rutiinit auttavat tekemään tilanteesta ennakoitavamman.

Kaikkia tilanteita ei tietenkään voida tehdä lapsen toiveiden mukaan, esimerkiksi päiväkotiin on lähdettävä, vaikka leikki olisi kesken. Ympäristön huomioiminen ei tarkoita rajattomuutta, vaan sitä, että lapselle annetaan mahdollisimman hyvät edellytykset toimia tilanteessa.

Ennen kysymystä "miksi lapsi tekee näin?", tarkastele ympäristöä

Kun lapsen käyttäytyminen toistuvasti haastaa arjessa, voi olla hyödyllistä siis tarkastella myös sitä, mitä käyttäytymisen ympärillä tapahtuu. Voi pohtia, tapahtuuko haastava käyttäytyminen aina tiettyyn aikaan tai tietyn toiminnan yhteydessä. Onko lapsi silloin väsynyt tai jo valmiiksi kuormittunut? Onko ympäristössä paljon ääniä, ihmisiä tai muita ärsykkeitä tai onko tehtävä liian vaativa lapsen taitoihin nähden?

Myös se, että lapsi toimii eri ympäristöissä eri tavalla on tärkeä havainto. Se voi auttaa ymmärtämään, että kyse ei ole lapsen luonteesta tai halusta toimia tietyllä tavalla.

Myös se, että lapsi toimii eri ympäristöissä eri tavalla on tärkeä havainto.

Lapsi tarvitsee rajoja, turvallisuutta ja aikuisen ohjausta. Kaikkea haastavaa käyttäytymistä ei tarvitse hyväksyä, eikä ympäristöä tarvitse muokata niin, että kaikki vaikeudet poistetaan. Sen sijaan voi pysähtyä miettimään: Mitä lapselta odotetaan tilanteessa? Millainen ympäristö on ja mitä voisi muuttaa, jotta lapsella olisi paremmat mahdollisuudet onnistua?

Joskus ratkaisu voi olla hyvin pieni esimerkiksi ohjeiden muokkaaminen, hieman enemmän aikaa siirtymään, rauhallisempi ympäristö, mahdollisuus liikkua tai tutuksi tullut rutiini.

Toimintaterapeutin näkökulmasta lapsen toimintaa ei tarkastella vain lapsen ominaisuutena, vaan aina suhteessa siihen, mitä tehdään ja millaisessa ympäristössä se tapahtuu. Lapsi ei aina tarvitse enemmän kehotuksia, kieltoja tai muistutuksia. Joskus hän tarvitsee ympärilleen hieman enemmän paremmin palvelevan ympäristön.

Tämän artikkelin kuvituksessa on käytetty tekoälyä.